Kielenkannat kippurassa

Monikulttuurisuus on rikkautta ja joskus sotkua. Kun kaksi kulttuuria lyö päät – tai pikemminkin sydämet – yhteen ja aloittaa auvoisan yhteiselon, on huumoria ja empatiaa oltava jakohon asti. Jos huumori on saman väristä ja yhteisymmärryksessä ei ole häiriöitä kansainvälisissä yhteyksissä, ei ole hätää vaikka yhteinen sanakirja olisi yhtä ohut kuin Gaddafin uroteot. Ne helyt herran rinnassa ovat ostotavaraa!!Hmmm... joudunkohan hankkimaan nyt pommikoiran?? No, en puhu nyt yhteiselosta kyseisen herran kera, ku niin rumakin, vaan liitoksesta rakkaan vaimoni Hain kanssa, joka on aito Kiinan Kansantasavallan vallaton, iloinen ja herttainen kasvatti.

Kun lähtee rakkauden polulle, on syytä pumpata tankkiin rutkasti huumoria välittämisen seuraksi. Se on viagraa suhteen kasvulle, balsamia haavoihin ja ehkäisyväline niiden syntyyn, liukaste kitkan minimoimiseen ja lukkoliimaa liitoksen vahvistamiseen. Huumori voi olla erilaista kulttuurisidoksista riippuen, mutta kuitenkin niin samanlaista kirjoitusmerkeistä riippumatta. Tärkeintä on, että ne kohtaavat samalla tasolla.

Itse edustan tätä suomalais-ugrilaista örkimpää heikkotukkaklaania huonolla dna:lla.

Jäkimmäinen väite perustuu siihen, että ollessani Kiinassa, näin länsimaalaisen herran ja kiinalaisen rouvan liitoksia useampiakin, mutta liitosten hedelmät kantoivat ruskeiden mantelisilmien yllä pikimustaa tukkaa, ei oirettakaan blondeista eikä hailusilmäisistä.

No, 3500 vuotta sitten kultani kaukaiset sukulaiset muotoilivat jo kirjallista ulosantia pöytien ääressä, kun me vielä kaivoimme hännän tyngät heiluen hampaitamme jylhän ikimetsän oksistossa.

Kieliongelmassa jatkaakseni…

Arvioisin pikaisesti, että nykyinen yhteinen sanakirjamme olisi  jo jopa paksumpi kuin persujen vaaliohjelman narraukset.

Se mikä jää puuttumaan signaaleista ei ole horjuttanut liittoa missään vaiheessa, mutta keveitä kenttäkoettelemuksia on ollut. Sanoisin, että juuri huumori on se kaunis silta synkkien virtojen yli! Sen kyydissä löytyy aina helpotus arvaustilanteisiin varsinkin, jos signaalit menevät metsäkukiksi.

Suosittelen sen ylläpitoa, vaikka perhedynamiikka välillä panisi pipoa kireälle

 Ei saa luovuttaa, nauru helpottaa ja saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

No, varovainenhan sekin käytössä tietysti pitää olla, koska kovalla vaivalla saavutetun mökötystilan yhdistäminen nauruun saattaa loukata mökkäturkin kyhännyttä kumppania ja tuplata räjähdysalttiutta.

Parempi tovi kielimuurin takana kuin pitkästi purevaa runonlausuntaa.

Pelkkä huumori ei välttämättä yksistään riitä, varsinkaan teknisen toteutuksen puolella. Signaali ei saa jäädä naurun varjoon, vaan sille on luotava ymmärrettävä merkitys, vaikka sitten rautalangasta vääntämällä.

Eli toinen tärkeä komponentti on mielikuvitus!

Rautalankaa ei ole vielä tarvittu, mutta joskus vanha kynä-paperi yhdistelmä on pannut romuiluisen piirrostaidon koetukselle. Toistaiseksi tuo taide on riittänyt ja antanut signaaleille merkitystä, vaikka allekirjoittanut ei kansakoulussakaan saanut kaunokirjoitusvihon sadan a-kirjaimen joukkoon yhtään saman näköistä eikä juuri koskaan piirroksia luokan seinälle ihailtavaksi, kun taas Lahdensuon Antti täytti seinät.

No, hän onkin nykyään korkeassa yksityispraktiikassa muutaman palkkaluokan verran kauempana.

Eli kannattaa opetella piirtämään! Sakurat savuamaan ja pleikkarit lepoon!

Ok, takasin asiaan…

Suloisin koskaan kuulemani suomenkielen sana on ”lilliluut” !
Kyseessä ei ole Lilli-vainaan tomumaja, vaan ns. ripsit eli grilliluut. Kun köksänurkasta kuuluu ”lilliluut ok” tiedän pääseväni taivaallisten makujen ääreen, tässä en reseptiin sen enempää paneudu, mutta kiinalainen maustaminen on enemmän kuin jees.

Eli vakkanen huumoria ja ropponen mielikuvitusta ja homma hoituu ohuemmallakin sanavarastolla.

Seurustelun alkuvaiheessa Kiinassa meille muodostui ihan oma kielikin. Kutsuin sitä tavukieleksi.

Opimme nopeasti ymmärtämään, että on kiire, jos toinen huikkaa hopi-hopi.

Ja nipistys pyllystä oli liian kova, jos kuului nootti-nootti (engl, naughty), tuhmeliini!

Guudi-guudi (engl. good) ilmaisi molemmille suotuisaa asiaa ja fisi-fisi (engl. fish) taas tiesi kalaruoan tuoksua.

Vosi-vosi (engl. wash) taas tarkoitti, että pois vessasta lukemasta, vaimo tulee suihkuun tai koittaa tiskivuoro.

Sliipi-sliipi (engl. sleep) eli aika mennä tutumaan.

Wookki-wookki (engl. walk) tarkoitti, että sandaalit kuumaksi, kultsu haluaa kartsalle.

Jos taas kultsu vienosti supisi pisi-pisi (engl. piss) piti taas siirtyä toaletista alta pois.

No, en minä niistä kiinalaisista anttila-kataloogeista mitään ymmärtänytkään, mutta yhtä

nätei kuvii oli, blondit vaan puuttui, so what!

Kofi-kofi (engl. coffee, ei Koff!), että nyt huitastaan kaffit helttaan.

Fuudi-fuudi (engl. food) taas tarkoitti, että kultsua hiukoo.

Biör-biör (engl. beer) taas tarkoitti siunausta vaimolta muutamalle ihanalle Guilin-oluelle!

Burbi-burbi (engl. burp), liittyy usein biör-biöriin, tarkoitti, että kultsu kuuli vaimennetunkin röyhtäisyni.

Mani-mani (engl. money) eli kaivappas hasbönd kuvetta. 

Nou ploplem (engl. problem) eli kaiva vaan kuvetta, näin saldon.

Milki-milki (engl. milk) että kultsu tympäänty burbi-burbiin ja tuputtaa daalingille maitoa.

 Ilman sanakirjaakin ymmärsin shexi-shexi ilmaisun eli hasböndin lepo loppu (ei tympässy).

Jostain syystä kiinalaiselle kaksitavuinen sanasto istuu hyvin. No, onhan esim. kiitos kiinaksi xie-xie (shie-shie) ja muitakin vastaavia löytyy. Allekirjoittaneen paksu ugrilaisymmärrys taas ilmeisesti piti signaalin kertauksesta eli asia meni paremmin perille.

Koska en halua tästä K-18 ohjeistusta, jätän loput tavut meidän tietoomme.

Sitten kulta tuli pitkän piinallisen odotuksen päätteeksi vihdoin Suomeen!

Ensimmäiset sanat Helsinki-Vantaalla ”polihsi, polishi!” Ei, kulta tunsi minut, mutta nootti-nootti rajavartiolaitos oli säikyttänyt kullan ihan tolaltaan kuvaamisineen ja sormenjälkien tallentamisineen!!

Tavukieleen liittyvän romanttisen alkuajan tunnelman vuoksi, emme siitä ole luopuneet kokonaan vieläkään, mutta sen rinnalle on muodostunut suomi-kiina-englanti sekoitus, joka synnyttäisi sivullisen mielessä vain kysymysmerkkejä ja epäilyä oman ymmärryksen vajavuudesta.

Tuo elastinen sekoitus on aivan rajaton ja alati muuttuva kuin persujen vaalilupaukset. Ne alkavat muuttua sitten, kun on äänestetty!

Valitettavasti kiinan kielen istuvuus suomalais-ugrilaisiin kielenkannattimiin on niin utopistinen ajatus, että lähinnä kaunis armastukseni pitää yllä tuota murahduksilla maustettua suhinaa muistuttavaa osuutta puhehärdelissämme.

Ennemmin Dublo uppoaa Legoon kuin kiina ugrilaiseen leipäläpeen.

Joskus yritän pysyä sen kyydissä, mutta perin huonolla menestyksellä. Silloin aina kokeilen riskillä onneani ja vastaan vaimon ilmeen mukaan joko ”yes” tai ”no” ja odotan seurauksia kuin pikkupoika koepaperia. Onneksi noin kaksi kolmesta summissa ammutusta osuu kohdalleen ja vaimon hymy sen paljastaa.

Jos menee metsäkukiksi, vaimon ilme taas paljastaa, että heikolla ymmärrykselläkin varustettua pitää jaksaa rakastaa.

Sinänsä olen jo varhaisessa vaiheessa luopunut ajatuksesta edes yrittää itse oppia tuota vanhaa kieltä. Vaikea on sen kuvaamiseen lievä sana. Kiina perustuu tonaation käyttöön. Jollain lyhyellä xi-sanalla voi olla useita merkityksiä. Ero luodaan lausumalla ja sanayhdistelmillä. Yhden ässän lausuntataito ei riitä. Toinen painajainen on r-kirjaimen tapainen kurkusta lähtevä mörähdys ja taas ö-kirjainta muistuttava vokaalin katkaisu nielemällä suun perukassa voi viedä oksentamisen partaalle.

Parhaassa tapauksessa, kuvitellessasi osaavasi kiinaa, kukkaiskielen sijaan toivotat lausunnallasi anoppisi hautuumaan multiin!

Itselläni on synnynnäisesti pesusienen pehmeä s-kirjain eli olen lähes vammaisesti jo sen livulla rajattu kiinan kielen mustanvyön tasosta!

Huumorin, mielikuvituksen, kynä-paperi yhdistelmän ja yhteisen arvuuttelukielen lisäksi miimikon lahjat ovat eetvarttia, varsinkin varmistuksena ja viimeistelyssä… tai sitten kaiken ymmärryksen loppupäässä, siellä mökötyksen lähituntumassa.

Tekniikka on aivan sitä samaa mitä käytetään ”Mitä nyt teen”- tai Mikä tämä on”-leikkien yhteydessä. Ja voin kertoa, että siitä voi poikia myös hauskanpito. Erityisesti eloisa armastukseni on ihastunut tähän osaan keskustelua ja on siinä itse aivan lyömätön. Itse joudun ugrilaisen uppotukkijäykkyyteni vuoksi aina ylittämään itseni päästäkseni tulokseen.

No, ainakin vaimollakin on siis hauskat hetkensä. Itse hivenen joskus hämmennyn joutuessani ylenmääräisen naurun kohteeksi, mutta rakkaus kannattelee ja pitää hyvää uskoa yllä!

Eräs hyvä ystäväni vastaavassa liitoksessa kertoi, että myös draamaa voi syntyä kielimuurin yli hyppiessä .

Hän oli seurustelun alkuvaiheessa ehdottanut yhteiselämisen aloittamista ja ihmetellyt, kun kultsu oli pillahtanut itkuun. Salaisuus löytyi englannin kielen pirullisuudesta (live – leave)., luuli morsmaikku ylkän lopettavan leikin siihen.

Semmosta.

Meillä vakavimmat kuopat vältetty.

Kerran selostin kullalle hartaasti sotkukielellä suomi-enemmistöisesti, kuinka seuraavan päivän kiireellisyyden vuoksi pitää tänään jo käydä ottomaatilla nostamassa kätsyä….

No, pääsimme automaatille ja kulta kysyi: ”What, ei osta maito..???!” 

Semmosta.

Kerran käytin hartaudella pinnistäen aikaa selostaakseni kultsulle, että joudumme menemään Kelaan, jossa on ennenkin käyty. Kulta hymyili kauniisti ja sanoi ”Yes yes”. No, pääsimme Kelan pihaan ja kulta katsoi minua kuin uutta veräjää ja kysyi; ”What now..??” Lomakkeet kotona. Oli kultsu aatellut notta kalaa mennän ostamaan, ei ollut Kelassa fisutarjouksia.

Semmosta.

Ilmeisesti myös kultsu on omaksunut siipaltaan arvaus-vastaus-leikin?

Eräänä iltana mennessään suihkuun, kulta oli huikannut. että ”Waiffu  sviihkuun,  ala, et siä”. Kauan ihmettelin, että mikähän vihko kultsulla on hukassa, aloin etsiä…

No, hän vain ilmoitti, että on hänen suihkuvuoronsa, älä, et sinä.

Semmosta.

Sekakielellä kulta voi sanoa: ”Daarlin gek muuvi, liiffu?”

Suomeksi: Kulta katsotko elokuvaa, pidätkö siitä?

Gek = katsoa (kiina?), liiffu = engl. love, muuvi = engl.movie.

Tai…

”Vaiffu no vit, daarlin mak”. Suomeksi: ”Vaimo ei tiedä, kulta tekee”.

Vaiffu = engl. wife, vit = engl. know (uskomaton muunnos), mak = engl. make.

Näitä riittäisi, yes-yes:)

Eli rutkasti empatiaa kehään, huumoria ja rakkautta rinoissa niin ongelmat pysyvät monikulttuurisessakin suhteessa oikeissa mitoissa.

Se hiljainen näkymätön yhteisymmärrys huumorilla väritettynä on kaiken a ja o (ö?). 
Nau hasbönd stoppu hiör ja mak kofi-kofi.