Usko vaan, jos helpottaa

Tämä uusi kohu koraanin ympärillä on herättänyt omakohtaista pohdintaa ja ainaisesti epäilevä mieleni on hämmentynyt kuin pienellä lapsella ensimmäisen kuulemansa ruman sanan kohdalla.Tälle parituhatvuotiselle jupakalle ei loppua näy. Ja onhan noita joukkueita useamman liigan verran tyrkyttämässä oppiaan totuutena.
Ikuinen epäilijä on vain päivä päivältä hämmästyneempi ja myös epäilevämpi.

Kysehän on uskonnoista ja uskomisesta eli niin sanotusti pyhistä arvoista. Tuon ikuisen konfliktin perusteella ovat ilmiselvästi kirjat ainakin ihmishenkiä ja elämää arvokkaampia. Onhan noiden opusten nimissä jo lahdattu reilut läjät viattomia ihmisiä - ja se jatkuu yhä.

Uskomisen ja uskomusten pitäisi olla mielestäni hiljaisia henkilökohtaisia asioita, joita jokainen voi yksityisesti elämässään vaalia. Ja jos uskonto on sanansa mukainen armon ja rauhan aate, pitäisi sen suoda sama toisinuskoville.

Näinhän ei ole.

Vajavaiset toivon hakuiset ihmisolennot ovat väsänneet näitä kirjoja toisten vajavaisten tarinoiden perusteella.
Ihmisen toiminta on harvoin pyyteetöntä, usein arveluttavaa.
Monen kirjavat ihmisen luomat instituutiot sanovat, että heidän teoksensa ovat pyhiä, niin pyhiä, että niiden nimissä tappaminenkin on oikein ja cool! Ja osa seurakuntia siunaa tämän.Kyseessä ovat kuitenkin vain kirjat. Nähdäkseni myös muut oheistuotteet ovat hyvin aineellisia ja maallisia tuotoksia.

Myös nuo tuomiota ja oikeaoppisuutta julistavat leireissään ovat maallista tomua, lihaa ja verta, vessassakin käyvät kuolevaisten tavoin.
Missä vaiheessa näitä asioita on koskettanut jokin pyhä, on jäänyt minulle hämärän peittoon – ja siellä pysyy.


Eräs filosofi, jonka nimeä en muista, on sanonut:
”Uskominen on sitä, että ihminen asettaa mielensä ajattelemaan, että on olemassa jotain jonka hän haluaa olevan olemassa”.
Se on ikäänkuin vääristynyt rakastuminen, jossa henkilö ihastuu kohteen aiheuttamiin tunteisiin luullen sitä rakkaudeksi ja varsinainen rakas jää vain kauniiksi kuvaksi.No, joku valaistunut tietysti sanoo muuta. Eräskin tuntemani henkilö kerran sanoi minulle nähneensä jumalan kaupan kassajonossa. Jäi auki mikä kauppa kyseessä ja mitkä olivat tuntomerkit, ostoskori olisi myös kiinnostanut.

Hän tunnisti näyn huolimatta siitä, että edes noissa pyhissä kirjoissa ei tuntomerkkejä ole. Näitä ilmestyksiä on nähty milloin missäkin ja ne ovat sanoneet milloin mitäkin.

Kuvia, tuntomerkkejä ja äänitallenteita ei ole.

Se on minusta epäilyttävää.

Ei myöskään taivaan ja helvetin tarkkaa sijaintia ole missään mainittu ja veikkaan, että ovat satelliittienkin ulottumattomissa.

Asioista totena puhuminen edellyttää kai näyttöä ja todistettavuutta. Paljon on rakennettu hiekan päälle.
Mount Everest on Himalajan vuoristossa ja on yli 8000 metriä korkea. Ei sitä kukaan kiistä. Siitä ei ole kuitenkaan uskontoa tehty eikä ketään ole tapettu sen vuoksi, että se ulottuu niin hiton korkealle. Miksi? Minusta tuo korkea luonnonihme on perin upea ja sopisi jonkin uskonnon symboliksi hienosti!
No, Japanin Fuji-vuorihan on jotenkin pyhä.
En tiedä onko sen nimissä vielä tapettu.
 

Enin osa näistä menneiden tapahtumien ja ihmeiden todistajista on siirtynyt tuntemattomuuksiin jo parituhatta vuotta sitten. Samaan kohtaan loppuivat käytännössä ihmeetkin.
Minusta epäilyttävää, vähintäin kummallista.


Joku englantilainen vakavarainen herra on kiertänyt vuosikaudet maailmaa ja luvannut kymmenentuhatta puntaa käteen ensimmäisestä todistetusta ihmeestä. Tietojen mukaan tuo kymppitonni on edellen lompakossa ja sen saamiseksi ei riitä se, että on selvinnyt maailmassa hoitoalan palkkauksella.
Ilmiselvää on se, että kaikissa lukemattomissa seurakunnissa on unohdettu, että nuo lukemattomat totuudet ilmiselvästi kumoavat olemassaolollaan toinen toisensa ja totuutensa. Totuushan on fakta jota ei voi kiistää eikä vääräksi väittää.
Moninaisuus, kiistely ja jatkuva ristiriita eri näkemysten välillä kertoo minusta siitä, että jokaisen olisi paras hiljaa kamarissaan uskoa mihin haluaa ja käyttää aikaa ja energiaa hyödyllisemmin.

Jos totuus olisi todennettu, se olisi läsnä ja sitä olisi vain yksi.
Haku ja etsintä on edelleen päällänsä. Ja eipäs-juupas kisailu.
Minusta aivan omituista.


Totuus ei ole sitä, että puetaan oranssi tunika päälle, huivi hiostamaan päätä tai risti polttamaan omaatuntoa. Sellainen on subjektiivinen ja pyytellinen muotoseikkoihin sidottu valinta.

Totuutta ei voi valita, se on tai ei.
 
Jos kirja on pyhästä syntynyt, kenenkään ei pitäisi minusta metelöidä. Eikö tuohon kirjaan sisältyvä pyhyys  itse rankaisisi kaikkivoipaisuudessaan pahantekijöitä...?
Eli pulinat pois ja hyödyllisten harrastusten pariin, vaikka todellisen hyväntekeväisyyden pariin tai vaikka sauvakävelemään.
Jos kirjan kertoma on totta, kyllä varmasti mojahtaa ja pahat saavat kuuman palkkansa.Juupas-eipäs kisailu loppuisi kerralla. 
Käykö näin, epäilen.

Pienenä poikana ihmettelin sunnuntaiaamuisin kotini ohi laahustavia sinimustia jonoja, joilla oli yhtä hilpeä olemus kuin aikoinaan kaleeriorjiksi vietävillä. Tuo maailman pahuus harteillaan hitaasti kulkeva joukko oli isojen kertoman mukaan menossa kuulemaan ilon ja rakkauden sanomaa siellä isossa komeassa ihmisen rakentamassa talossa, jota kirkoksi kutsutaan.
Voiko ihminen monopolisoida pyhän ja lokeroida sen tavaran tavoin...??  
En tuota silloin ymmärtänyt - enkä ymmärrä vieläkään.



Tunsin monia tuosta synkästä joukosta ja huomasin, että yhtä ilottomia ja ahdistuneita olivat sitten arkenakin. Tekivät ja puhuivat pahaa kuin ennen ilon sanomaakin. Ehkä riittämätön havainnollistaminen materiaalin puutteessa aiheutti sen, että mikään ei muuttunut – paitsi sai vetämään ne sinimustat päälle ja pois. 
Kaikki paha jäi ennalleen.
Siinä oli pienellä pojalla ihmettelemistä ja saman pikkupojan lailla yhä ihmettelen noita asioita.

 
Viattomuushan katoaa lisääntyvän tiedon likaavassa virrassa tuskan lisääntymisen myötä. Koulussa tuon virran pyörteissä kuulin sanan synti. Sain tietää, että se tarkoittaa pahan tekoa ja sen saa tiettyjen rituaalien avulla anteeksi.
Liian helppoa - ja minusta vähintäin arveluttavaa!
 
Mieleni on aina synnynnäisluontaisesti torjunut kaiken  uskomukseen tai oletukseen perustuvan. Se on ominaisuuteni.. En tiedä onko tyhmyyttä vai vikaa koodeissa, mutta mieluimmin pidänkin tahtoni itselläni ja annan ajatusteni virrata vapaina ja puhtaina.
Tyydyn siihen, että tiedän ja ymmärrän tai sitten en. 
Tällaisen nöyryyden puute on eräs silmiinpistävä ominaisuus näissä toisiaan parjaavissa liigajoukkueissa. Enemmän on nähtävissä narsistisen paremmuuden tunteen pilaamaa asennetta ja käytöstä. 
Eräs kuuluisa mies aikanaan tästä fariseuksia sätti ja kohtalo oli karu Golgatan kukkulalla. 
Totuuden sanominen on aina riski.
 
Minusta tämä suunnaton rikas elämä jo itsessään täyttää kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan pyhyyden käsitteen ilman mitään rönsyilyä tai toivetotuuksia.

Yksinkertainen on kaunista, totuudessakin.


Tärkeäpää kuin tehdä hyvää, olisi olla tekemättä pahaa ja pitää ajatukset kirkkaina ja puhtaina. Pahat ajatukset voi mielestäni heittää pois roskan ja lian tavoin . Niille pitää kuolla kuin arvottomalle rihkamalle, vain siitä syntyy tilaa hyvälle.
Aito hyvyys tulee kait sydämestä, ei kirjoista, ei rakennuksista, ei symboleista, ei rituaaleista, ei veisuista. Moinen ulkokullattu puuhastelu ei johda mihinkään. Parempi toimia kuin laulaa tai rukoilla.

Minä en edes osaa laulaa.


Ei hyvyyteen voi liittyä sortaminen, syrjiminen, halveksiminen,väkivalta eikä muukaan pahan tekeminen. Ei pahuus voi olla pyhää. Rikostoverin tavoin likaantuu kyydissä myös teot sallinut aate.

Vain elämä itsessään on pyhää.
Perin väkivaltainen on monen liikkeen toiminta ja historia.

Minusta arveluttavaa.


Ja johan historia sen todistaa. Pahuus ja tappaminen jatkuu, vaikka nuo kiistelevät opit ovat totuuksiaan meille pelon, pakon ja vallan varjossa tyrkyttäneet jo vuosisatojen ajan. Tuo ainainen pelottelu on tehnyt kansasta hermoheikkoa hyytelöä, jota on helppo manipuloida.
Mikään ei ole muuttunut, mutta uskonnot ovat lisääntyneet.
Vain ihminen itse voi itsensä muuttaa. Ainoa aito muutos tulee sisältä ja omaehtoisesti, ei ulkoa kontrolloituna. Muu on kaupankäyntiä ja ehdollista pinnan kiillotusta.

Mutta jos usko helpottaa, mikäs siinä. Sillä on vähemmän sivuvaikutuksia kuin lääkkeillä ja vähemmän haittavaikutuksia kuin huumeilla tai alkoholilla. 
Ja saahan pahat teot näin pois mieltä vaivaamasta
...vai saako?!

Ja onhan se hienoa, kun voi rinta rottingilla katsoa muita alaspäin ja nauttia ylevästä paremmuuden tunteesta. Tuleeko tuosta tunteesta bonuksena pysyvä vaellus jossain ikuisessa..?
Eivät elinkautisvangitkaan nonstop-kakkuaan pelastukseksi koe. 
En osaa kuvitella, että palloilisin jossain ikuisesti, jo ajatuskin väsyttää.

Meillä on uskonnonvapaus ja sen nimissähän voi tehdä lähes mitä vain. Lievimmillään katsoa halveksien pakanoita riveelit pullollaan erinomaisuutta tai sitten voi vaikka posauttaa itsensä silakkamarkkinoilla tai herännäistilaisuuksissa. Matkaseuraa löytyy tunkuunkin asti ja voi sanoa, että sanoma leviäisi, eräänlaista splash-saarnaa siis.

Mediaankin pääsisi ja lapset voisivat ylpeinä esittää kavereille televisiosta miten isukki posauttaa pyhää sanaa komeasti leiskuen ja leveällä sapluunalla.

En suosittele kuitenkaan kokeilemaan – varsinkaan kotona. 
Ne paratiisin neitsyet ovat kuitenkin hypoteettisia misuja ja moinen loukkaisi mielestäni puolisoakin.

Onkohan sitten tytöille hunksit valmiudessa..?

 
Miten muuten paratiisissa voi odottaa 70 neitsyttä verenvuodattajia, jos naisella ei ole sielua?? Vai onko näille tytöille myönnetty erityisoleskelulupa ikään kuin bonuksena ilottomaksi jäämisestä? En ymmärrä, että viattomien murhaamisesta ylipäätään palkittaisiin...?? 
Vähintäinkin epäilyttävää.

Olen ehkä jäävi näitä pohtimaan, koska pääni on suojattu uskomuksilta. Voin kuitenkin hyvin ilman ja olen onnellinen. Jos siis olen pakana, ei se ainakaan pahalta tunnu, puhtaalta ja vapaalta vain.


Hectoria lainatakseni....
"Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan
On nukahtanut Jumala tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen, jossain missä lie
saan vastauksen kunhan kuolen, mutta on tää pitkän pitkä tie.."


Kun seisoo omilla jaloillaan, ajattelee omilla aivoillaan ja on valona itse itselleen, ei ole harhaan johdettavissa eikä ketään vastaan.
No, tämä on vain empiiristä subjektiivista pohdintaa, enkä tätä väitä pyhäksi enkä totuudeksi.

Tämä teksti voi olla peräti arveluttavaa tai jopa täyttä hömppää.
Leo Tolstoi on sanonut: ”Vain hyvää pitää levittää”.
Se riittää.

Ja siksi lopetan tähän.
Amen.