Miten voi kirjoittaa lyhyesti kulttuurista, jonka kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin? Miten voi kirjoittaa lyhyesti suuresta maasta, joka on kehittänyt paperin, ruudin, silkin, posliinin, kompassin, kirjapainotekniikan, uskomattoman vaikean kirjainmerkkijärjestelmän ja on kohoamassa talousmahdiksi?
Ei mitenkään, se on mahdottomuus. On helppo löytää tietoa Kiinasta, sitä on internetkin pullollaan.Siksi kirjoitan tästä rakkaasta aiheesta täysin empiirisesti. Tulkoon tynkä typistys, joka varmasti ei tee aiheelle oikeutta.
Poliittista aineistoa en tuo tässä esiin, paljon.
Sanon siihen vain lyhyesti: maassa maan tavalla.
Hyvin nuorena, noin hevosenpään kokoisena, olin katsellut tv:stä kauniin japanilaisryhmän revyytanssiesitystä ja huudahtanut äidilleni: Haen vaimon Japanista!
No, vähän meni vierestä, mutta kiinnostus ja viehätys aasialaiseen kulttuuriin oli pohjustettu ja tuo kiinnostus on jatkunut näihin päiviin asti sammumattomana.
Japaniin yhteiskuntamalli ja kirjainmerkit ovat tulleet aikoinaan Kiinasta kuten myös Koreaan. Tuo suuri maa on vaikuttanut naapureihin ilman valloituksia.
Kiinassa on muuten purjehdittu yli 100 metrisellä laivalla jo 400ea kun meillä vasta 1800-luvulta alkaen. Samaten ajan laskentaan on ollut kellolaite, kun me olemme vielä heränneet kukon laululla ja laskeneet lounastunnin auringon mukaan.
Syyt oman kiinnostukseeni ovat mentaaliset, eettiset ja esteettiset. Olen ollut aina viehättynyt aasialaisesta mentaliteetista, johon kuuluu kohteliaisuus, harmonisuus ja toisten huomioon ottaminen. Tuon kaiken sain todeta oikeaksi myös käytännössä 2009 käydessäni ensi kerran tuossa ihmisten maassa.
Kiinalaiset ovat yleisesti ottaen tavattoman ystävällisiä, tasapainoisia ja hyväntuulisia ja kohtelevat vierasta kunnioittaen ja arvostaen. Joku voi sanoa tuntevansa varauksellisuutta. Sanoisin, että siitä ei ole kysymys, vaan kysymys on siitä kohteliaisuudesta. Ei haluta tunkeilla, ollaan pidättyväisiä hienotunteisuus syistä. Meidän kovaääninen ja rönsyilevä tapamme poikkeaa siitä ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä molemmin puolin.
Konfutselaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus ovat filosofian kaltaisia rauhanomaisia uskontoja, joiden vaikutus Kiinassa kuten muuallakin Aasiassa näkyy kaikessa, myös ihmisten tapakulttuurissa, ajattelussa ja elämänasenteessa.
Olen nuoresta pitäen yrittänyt löytää tuon harmonisen mentaliteetin olemuksen ja kosketuksen ja arvelen saaneeni tuon etsinnän myötä rakennusainetta omaan ajatteluuni ja elämänasenteeseeni. Ja siitä olen pelkästään iloinen ja kiitollinen.
Kiinassa käydessäni sain myös elävästi todeta sen minkä teoriassa tiesin. Aasialaisen kulttuurin eräs olemus on värikkyys, koristeellisuus ja kauneus. Kiinalaiset käsityöpajat ja –kaupat ovat kuin aarreaittoja.
Jopa kauppojen kasseja ja pakkauksia on vaikea heittää roskiin niiden hienon ulkoasun vuoksi.
Meillä esimerkikisi ei edes Kalevala-aiheisia esineitä pakata niin komeasti kuin Kiinassa ns. Kuukakut. Nuo pienet kakut liittyvät syksyiseen tärkeään Kuun-juhlaan. Ehkä meidän vastineemme olisi Juhannus? Nuo kakkupakkaukset ovat itsessään silkkaa taidetta ja vuorauksena sisällä usein silkki ja kakut vielä yksittäin omissa kauniissa rasioissaan.
Kiinnitin huomiota myös siihen, että alkoholia myytiin pulloissa, jotka kelpaisivat koristeeksi hyllyille! No, posliinin kehittäjien maasta ei kai muuta voi odottaakaan. Itselläni on vain kaksi ja haluaisin lisää, mutta vain esteettisistä syistä.
Kiinalainen kirkas alkoholi ei välttämättä hurmaa. Pohjoisessa pääaine on vehnä ja etelässä riisi eli etelän viina on samaa sukua kuin Japanilainen sake. Maku…. jännittävä ja täyteläinen.
Ja tuo kaikki kaunis ja koristeellinen Kiinassa ulottuu myös ympäristöön asti.
Se näkyy rakennuksissa, puistoissa, monumenteissa, temppeleissä, kauppojen mainoksissa, kaikkialla.
Kiinalainen taito ulottuu myös lautaselle asti. Guangxin maakunnan ruoat ovat jumalaisen hyviä, perusolemus tulinen. Kaikki perusmateriaali on halpaa.
Jos käy Guilinissa, kannattaa maistaa sikäläistä litsi-hedelmää. Jos meillä n. 9€ kilo, siellä n. 40 senttiä. Söin eräänä päivänä niitä 2 kiloa. Ihana maku, kuin karviainen ja hunaja ja hyvä likööri mausteena. Herkullisimpia kohtaamiani makuja. Litsiähän on kasvatettu Etelä-Kiinassa tuhansia vuosia.
Vaimoni kotikaupunki Guilin on saanut korkealta taholta moitteita marmorivarojen tuhlaamisesta. Sielläkään ei ole säästelty ympäristön kohentamisessa. Guilinin läpi virtaavan Li-joen rantapuistotiet ovat todella kaunista nähtävää ja niitä kulkiessa ajattomuus ja harmonia valtaa mielen. Viettäessäni siellä yhteensä 4 viikkoa 2009, minulta hajosivat yhdet sandaalit enkä silti missään vaiheessa väsynyt tai kyllästynyt siellä kävelemään rakoistakaan huolimatta. Kyllä suomalaista sisua ja itsepäisyyttä voi soveltaa Kiinassa kunhan se on hallittua.
Kiinalaista mentaliteettia kuvaa hyvin vuonna 1994 Guilinissa aloitettu markkinatalouden toteutus. Kapitalismihan ei ole noita ihmisiä pilannut, vielä. Tuolloin kauppiaat olivat pihalla kuin lumiukot kapitalismin soveltamisesta. Jos joillakin meni hyvin, he jakoivat voittoa niille joilla meni huonosti. No, eihän tuollainen kestänyt ja virkamiehet opettivat ruman markkinatalouden tyylin ja paljon yrittäjiä putosi kyydistä.
Sen verran kuitenkin haluan tuoda tähän poliittista näkemystä, että tuo pahuudesta tietämättömien kauppiaiden toiminta pitää minusta sisällään kauniin idean jostain hienosta mahdollisuudesta, joka voisi luoda suurempaa hyvinvointia markkinatalouden mukana. Kyseessä olisi hyvinvoinnin tasaus.. No, osuuskuntaahan tämä kaikki on. Samassa Suomi-yrityksessä me kaikki duunaamme.
Okay, se haaveilusta ja politiikasta.
Kiinalainen yhteiskuntajärjestelmähän on upea esimerkki soveltamisesta. Se on ainutlaatuinen yhdistelmä, jossa on mukana suunnitelmatalous ja markkinatalous. Kaikkea johtaa Kiinan Kommunistisen Puolueen keskushallinto, mutta tuo talousjärjestelmän yhdistelmä on sosialistinen markkinatalous. Sanoisin, että hyvä ja toimiva paketti.
Tässä suuressa maassa luonnollisesti yhteiskunnalliset erot ovat suuret.
Jo nyt on suuri joukko miljonäärejä, mutta myös täysin köyhyysrajan alapuolella eläviä on suuri määrä. Erityisen ongelmallinen on Kiinan keskiosa, jossa karu luonto vaikeuttaa maanviljelystä eikä ympäristöteknologiaan ole panostettu tarpeeksi tilanteen korjaamiseksi.
Keski-Kiinassa elää Kiinan köyhintä väestöä ja tuo ryhmä on lukumääräisesti suuri. Se on myös eräs Kiinan uhkakuva. Kauanko tuo väestö tyytyy osaansa? Kiina on myös maailman saastuttavin maa ja se myös koettelee ympäristöä eikä huomattava talouskasvu suosi kustannusten lisäämistä tuon ongelman korjaamiseksi. Työvoiman halpuuden lisäksi tuotantokustannukset ovat eräs houkutin länsimaille sijoittaa tuotantoaan Kiinaan.
Hyvä ja paha samassa paketissa.
Keski-Kiinassa elää Kiinan köyhintä väestöä ja tuo ryhmä on lukumääräisesti suuri. Se on myös eräs Kiinan uhkakuva. Kauanko tuo väestö tyytyy osaansa? Kiina on myös maailman saastuttavin maa ja se myös koettelee ympäristöä eikä huomattava talouskasvu suosi kustannusten lisäämistä tuon ongelman korjaamiseksi. Työvoiman halpuuden lisäksi tuotantokustannukset ovat eräs houkutin länsimaille sijoittaa tuotantoaan Kiinaan.
Hyvä ja paha samassa paketissa.
Kiinan väkiluku on n. 1,3 miljardia ja se jakaantuu 22:een maakuntaan ja niiden lisäksi on 5 autonomista aluetta, Tiibet, Xinjiang, Sisä-Mongolia, Ningxia ja Guangxi, jossa vaimoni kotikaupunki Guilin sijaitsee. Eräs kulmakivi Kiinan voimalle on koossapysyminen. On itsestään selvää, että yhdenkin autonomisen maakunnan irtaantuminen aiheuttaisi ketjureaktion ja nykyinen Kiina katoaisi.
Taiwan on oma lukunsa, se luokitellaan erityishallintoalueeksi.
Taiwan on oma lukunsa, se luokitellaan erityishallintoalueeksi.
Vain lähinnä taloudellisiin seikkoihin perustuvan rohkeuden puutteen vuoksi on matkustaminen Aasiaan aina jäänyt haaveeksi. Allekirjoittanuthan ei pelkää kuin lentämistä, esiintymistä, korkeita paikkoja, ihmisiä, ahtaita paikkoja, sairaaloita, yllätyslaskuja, tulipaloja, ulosottomiestä ja ötököitä. Ukkosta, pimeää ja matkustamista sinänsä en pelkää. No, useiden mudassa rämmintää muistuttavien vuosien jälkeen heitti elämä minulle yllättäen ison plussa-pallon!
Tutustuin rakkaaseen vaimooni (ei ole iso!) ja sitä kautta sain myös motiivin ja löysin rohkeuden matkustaa vihdoin Kiinaan!
Kun on jo valmiiksi köyhä niin on aivan sama onko muutaman piirun köyhempi.
Ja se oikea onni ei tule rahalla.
Tuo onnenpotku on muuttanut elämäni laadun ratkaisevasti ja velatkin tuntuvat lähes saatavilta. Elämänkumppanin löytyminen ja pitkäaikaisen haaveen toteutuminen samassa paketissa on vappu, joulu ja juhannus samssa paketissa kuu-juhla mausteella.Huhtikuussa ja kesäkuussa 2009 sitten vietin elämäni hienoimpia aikoja kullan kupeella tuossa uskomattoman kauniissa paikassa. Tuollainen kokemus ei tule jälkiä jättämättä ja sen jälkeen on kaikki ollut jotenkin erilaista. Miten, sillä ei väliä, pääasia, että laadukkaasti.
Guilinin vuoristoalueen retket, nuo monet isot puistoalueet, kaupunki itsessään, tuo kaikki oli unohtumatonta kokemusjuhlaa. Guilinin keskustaa värittävät laumoittain surraavat värikkäät sähköskootterit, kauniit nuoret neidot ja kasvava autokanta. Liikenne siellä on varsin kaoottista ja äänekästä. Kehoitan terveydellisistä syistä käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Taxilla kauas pääsee jo 70 sentillä – 1 eurolla. Bussilla 10 sentillä. Elämä Guilinissa on halpaa, mutta kuinka kauan..? Elämän halpuus vaihtelee alueittain ja kaupungeittain.
Erityisen rakkaana muistan kihlajaistemme 16.4. juhlan kaukana kaupungista syvällä vuoristossa majatalossa pienen kylän kupeella kirkkaan vuoristojoen rannalla. Silloin tunsin olevani osa Kiinaa ja tuon kauniin luonnon keskellä tunsin sen kauan etsimäni harmonian kosketuksen, joka on aina ollut ajatuksissani. Kävelyt bambupuiden reunustamilla vuoristoteillä kirkkaiden vuoristovirtojen rannoilla ja tuon ajattomuuden ja rauhan keskellä olivat huimaava elämys.Tuo pieni hahmo sillalla on vaimoni:)
Kokemuksen ainutlaatuisuutta lisäsi se, että olin ensimmäinen länsimaalainen tuossa kylässä ja majatalossa. Huomasin sen kävellessäni kylän raittia, mutta missään vaiheessa tuijotus ei ollut epäystävällistä, vain lämpimän uteliasta.
Naimisiin menimme 19.6. ja tuo matka jatkoi samaa upeaa linjaa kuin keväinen kihlautumismatka. Kaiken kruunasi edelleen kohtaamani ystävällisyys ja positiivinen elämänasenne, jota vaatimaton elintasokaan ei horjuttanut. Kaiken takana on länsimaiseen mentaaliin verrattuna minimaalinen minä-tärkeys. Toinen on aina etusijalla.
Vaikka olemme jo saaneet Kiinalta paljon ajan saatossa, väitän, että meillä olisi vieläkin paljon opittavaa tuon hienon kansan elämästä, omintakeisista sovelluksista ja elämänasenteesta. Siellä elintaso keskimäärin ei ole korkea verrattuna lännen markkinahumuun, mutta se on tasaisemmin jaettu niin hyvässä kuin huonossa. Ja ainakaan vielä siellä elämänasenne ei ole sidottu materiaan, mutta kauanko se kestää talouskasvun myötä..?
Toivon, että markkinahumu ei pilaa tuota kaunista, vanhaa ja ainutlaatuista kulttuuria.
Toivon, että markkinahumu ei pilaa tuota kaunista, vanhaa ja ainutlaatuista kulttuuria.
Monikulttuurisuus on rikkautta, olen sen itse kokenut.
Aikoinaan Guilinissa oli saksalainen siirtokunta, jolta on jäänyt muistomerkki ja siinä lukee: ”Kaunein paikka taivaan alla”.
Yhdyn noihin sanoihin täydellä sydämellä joka sykkii tuolle ihmisten maalle ja onhan minulla kotonani suloinen osa tuota maata ylläpitämässä sykettä.
En kiellä, olen onnekas:)
Linkkejä:
http://hannukaarlo.kuvat.fi/kuvat/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiina



















